Sattumalta uuteen ammattiin

Eläkkeellä on aikaa kirjoittaa. Niinpä syksyllä alkaa myös toinen kirjasarja!

Minulta kysytään usein, miten minusta tuli kirjailija? Ja haaveilinko siitä jo nuorena? Aloitetaan nuoruudesta.

Opin kirjoittamaan ja lukemaan viisivuotiaana. Kun isä oli töissä ja isoveli koulussa, vietin päivät äitini seurassa. Kotityöt tehtyään äidillä oli tapana rentoutua sanaristikoiden parissa, ja hän keksi laittaa minut täyttämään kirjaimia ruutuihin. Se oli tehokas keino: kirjaimet tulivat tutuiksi ja muodostuivat sanoiksi.

Aloin kirjoittaa tarinoita jo varhain. Rakastin lukemista ja sepittelin omia kertomuksia. Ainekirjoitus oli suosikkiaineeni koulussa. Lukioikäisenä harrastus oli voimistunut jo niin, että istuin ainoana nuorena ihmisenä työväenopiston kirjoittajapiirissä mummojen keskellä.

Kun minusta tuli toimittaja, fiktion kirjoittaminen jäi, olihan työni pelkkää kirjoittamista. Sitten aikanaan minusta tuli päätoimittaja, enkä enää ehtinyt kirjoittaa muuta kuin pääkirjoituksia. Päätoimittajan työ on kuin toimitusjohtajan hommaa: laskuja, budjetteja, lomasuunnitelmia, brändäystä ja markkinontia, ihmisten murheiden kuuntelua... Kaipasin kovasti kirjoittamista, mutta siihen ei ollut aikaa eikä voimavaroja.

Sitten tuli syöpä ja ratkaisi ongelmani! Minulta löytyi rintasyöpä syksyllä 2009. Se oli elämäni suurin shokki, ja olisin kaivannut kirjaa, jossa olisi selitetty kaikki mahdollinen taudista ja sen hoidosta. Erityisesti kaipasin tietoa siitä, miltä hoidot ja sairastuminen potilaasta tuntuvat. Sellaista kirjaa ei ollut. Kukaan ei ollut kertonut kirjassa, miltä tuntuu saada sytostaatteja, tai millaista on, kun rinta poistetaan ja hiukset lähtevät. Niinpä sellainen kirja piti kirjoittaa.

Lopulta kirjoitin kolme omakohtaista tietoteosta rintasyövästä. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tarttua niistä tuoreimpaan (Rintasyöpämatka, Docendo 2018. Kirja löytyy äänikirjapalveluista ja sen voi tilata kirja.fi -verkkokaupasta, josta löytyvät kaikki muutkin kirjani: https://kirja.fi/collections/marja-aarnipuro).

Kun tietokirjat oli tehty, ymmärsin mitä olin kaivannut. Halusin kirjoittaa! Samaan aikaan mieleeni alkoi kehittyä hahmo: keski-ikäinen aikakauslehden toimittaja, hyvin tavallinen suomalainen nainen, joka ihan sattumalta törmää henkirikoksiin ja alkaa selvittää niitä yhdessä kollegansa ja poliisien kanssa. Tarjosin ideaani CrimeTime -kirjailijaosuuskunnalle sillä seurauksella, että dekkarisarjani Kaarina Riikonen ratkaisee yhdeksäs osa ilmestyy kevättalvella.

Rintasyöpä siis teki minusta kirjailijan, ja nyt jäätyäni vuoden 2025 alusssa eläkkeelle Avun päätoimittajan työstä, voin antautua rakkaalle harrastukselleni täysipäiväisesti. Vai pitäisikö sittenkin sanoa uudelle ammatilleni, sillä kirjoitan joka päivä.

Eläkepäivillä aloitin toisenkin, neliosaisen neljästä ystävästä kertovan cosy crime -sarjan nimeltä Four Roses. Sen ensimmänen kirja Sininen ruusu kertoo Lauran tarinan. Hänelle on tapahtunut nuoruudessa jotain, minkä hän on yrittänyt vuosien varrella häivyttää mielestään, mutta tietysti menneisyys saa hänet kiinni. Kirja ilmestyi 25.9.2025. Sarjan toinen osa on jo kertaalleen kirjoitettu ja se julkaistaan syksyllä 2026.

Sitä ennen näkee päivänvalon yhdeksäs Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkari nimeltä Taidekauppias katoaa. Se ilmestyy 4.3.2026, mutta sitä on ennakkoon saatavilla jo helmikuun lopussa Helsinki Noir -tapahtumassa Aleksanterin teatterissa. Sinne kaikki! Ihan mahtavaa ohjelmaa tarjolla, myös kansainvälisiä tähtiä. Liput tästä: https://www.lippu.fi/artist/aleksanterin-teatteri/helsinki-noir-3865052/